keskiviikko, 16. toukokuu 2012

Sopeutumisvaikeuksia stadin tarhalla

Ensinnäkin ovat ne linnut, talitinttipariskunta, joka vahtii pesän laidoilla lentoaukkoa. Pesältä on lähdettävä lentoon ripeästi, eikä lentolaudalle kannata jäädä vitkastelemaan myöskään pesälle palatessa, muuten joutuu linnunruoaksi. Viereisen puun pesivät tintit pitävät pönttöjämme elävän ruoan kioskeinaan. Kun on kehno lentokeli, ja mesikansa pysyttelee sisätiloissa, kuten viime päivinä on ollut pakko, tintit koputtelevat nokallaan lentolautaa ja provosoivat pesän puolustajamehiläiset tarkastamaan tilannetta pesän suuaukolle. Siinä aina joku nuorisosta päättää päivänsä.

Eikä siinä vielä kaikki vitsaukset. Mereltä pesään puhaltava kylmä tuuli on altistanut pesän kalkkisikiöinnille. Se on sienitauti, joka puhkeaa pesälämpötilan ollessa liian matala sikiöille. Sikiökennoille pitäisi saada kiireesti lisää uusia mehiläisiä lämmittämään toukkia, mutta eipä onnistu helpolla, kun osa  mehiläisentoukista jo vauvaosastolla muuttuu mustavalkeaksi muumioksi. Ne sitten poistetaan kiireesti kennoista ja pudotetaan pesän pohjalle. Työlästä ja surullista puuhaa, varsinkin näin kevään kynnyksellä, kun pitäisi saada kasvatettua uutta polvea tulevaan sadonkorjuuseen.

Toivottavasti Sibeliuspuistossa on paljon voikukkia. Se voi olla meidän pelastuksemme. 

maanantai, 14. toukokuu 2012

Kurssilaisten ensimmäinen pesäkäynti. Mitä mehiläispesästä löytyy äitienpäivänä?

Pesäkäyntiraportti Espoon pesältä: Vähän savua ja katto auki. Toinen kakkukehä pesän hiljaisemmasta laidasta nostetaan pesän seinustalle ja pesää tarkastellaan kakku kerrallaan.

Talviruokaa on jäljellä kolme lähes täyttä kakkua. Siis reilusti viisi kiloa. Uuttakin hunajaa kiiltelee jo kennojen pohjilla. Mehiläiset kantavat jalkavasuissaan siitepölyä pesään koko ajan, joten ei huolta senkään suhteen.

Kennon pohjalla valkean rullalangan pätkiä muistuttavia munia, eri kokoisia avosikiötoukkia ja runsaasti peittosikiökennoja, joista ryömii ulos tuntosarviaan heiluttelevaa jälkikasvua. Kuhnurieita kasvatetaan kämmenen kokoisella alueella ja ne ovat jo osaksi peitettyjä. 

Emo valkea pilkku selkäkilvessään näyttää vireältä. Mehiläiset pysyvät hyvin kakulla eikä kurssilaiset näytä arastelevan mehiläisiä pursuilevien kennojen käsittelyä. Punkkeja ei pesän pohjapaperia tarkastaessa löydy.
Pesän alle lisätään uusi osasto. Paju lopettaa kukintaansa, mutta raita vasta aloittaa. Vuokot ja taskuruohot ovat kukassa, voikukka nupulla.

 Seuraava pesäkäynti sovitaan 10.6. klo 11.

maanantai, 14. toukokuu 2012

Kaupunkimehiläispäivä

Jotakin merkillistä oli selvästikin tekeillä. Sen vaistosi jo torstaiaamuna, kun pesän kattoa raotettiin ja hyinen aamuviima pääsi puhaltamaan suoraan makuukamariin, missä mehiläistoukat peittojensa alla saivat tutustua stadin raikkaaseen meri-ilmastoon.

Toimittaja työnsi mikrofoninsa keskelle mehiläispesää ja käski pöristä, halusi autenttista äänimaailmaa haastattelunsa tueksi. Yrityksemme päästä livenä radioon hukkui kuitenkin aamuruuhkan meluun. 

Äitienpäivän aattona saimme aidalla elävää ravintoa kärkkyvien talitinttien lisäksi yleisöä tarhan pihalle. Innocentin ruohoautosta jateltiin smootiemaistiaisia ja kehoitettiin käymään katsastamassa adoptiomehiläispesiä talon takana. Siis meitä, maalta muuttaneita vilussa värjöttäjiä. Onneksi kukaan ei keksinyt avata pesän kattoa, vaan saimme pidettyä sisälämpötilan yli 30 asteessa, kuten tuleva jälkikasvumme muna-, toukka- ja kotelovaiheessaan ehdottomasti vaatii.
Innocent smootie lahjoitti mehiläisiä Suomeen Innocent smootie lahjoitti mehiläisiä Suomeen

maanantai, 14. toukokuu 2012

Mesikansa uudessa ympäristössä

Stadin Tarhaajien kummipesät 29.4.2012
  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Kolme Hämeessä talvehtinutta mehiläisyhdyskuntaa matkasi vapun alla stadiin, yksi niistä tosin jäi jo matkan varrella Espooseen viljelypalstan pientarelle.  Mehiläiset pestattiin opettamaan Espoon ja Helsingin työväenopistojen mehiläiskurssilaisille luontotietoutta ja havainnoimaan luonnonilmiöitä mehiläisen näkökulmasta. Aikamoinen tehtävä pienille pörriäisille. Siksi yritänkin parhaani mukaan auttaa heitä onnistumaan tehtävässään mahdollisimman hyvin ja kirjoittelen heidän puolestaan tätä tarinaa mehiläisten elämästä sekä maaseudulla että kaupungissa.
    Kurssien opettaja, Merja-Riitta Laurila, Stadin Tarhaajat  ja hunajafrendit ry:n sihteeri ja mehiläishoitaja

  • Tagipilvi