Ensinnäkin ovat ne linnut, talitinttipariskunta, joka vahtii pesän laidoilla lentoaukkoa. Pesältä on lähdettävä lentoon ripeästi, eikä lentolaudalle kannata jäädä vitkastelemaan myöskään pesälle palatessa, muuten joutuu linnunruoaksi. Viereisen puun pesivät tintit pitävät pönttöjämme elävän ruoan kioskeinaan. Kun on kehno lentokeli, ja mesikansa pysyttelee sisätiloissa, kuten viime päivinä on ollut pakko, tintit koputtelevat nokallaan lentolautaa ja provosoivat pesän puolustajamehiläiset tarkastamaan tilannetta pesän suuaukolle. Siinä aina joku nuorisosta päättää päivänsä.

Eikä siinä vielä kaikki vitsaukset. Mereltä pesään puhaltava kylmä tuuli on altistanut pesän kalkkisikiöinnille. Se on sienitauti, joka puhkeaa pesälämpötilan ollessa liian matala sikiöille. Sikiökennoille pitäisi saada kiireesti lisää uusia mehiläisiä lämmittämään toukkia, mutta eipä onnistu helpolla, kun osa  mehiläisentoukista jo vauvaosastolla muuttuu mustavalkeaksi muumioksi. Ne sitten poistetaan kiireesti kennoista ja pudotetaan pesän pohjalle. Työlästä ja surullista puuhaa, varsinkin näin kevään kynnyksellä, kun pitäisi saada kasvatettua uutta polvea tulevaan sadonkorjuuseen.

Toivottavasti Sibeliuspuistossa on paljon voikukkia. Se voi olla meidän pelastuksemme.